eSports Suomi

HANKEBLOGIN JULKAISU TÄLLÄ SIVUSTOLLA PÄÄTTYY!

Tämä on viimeinen blogikirjoitus, joka julkaistaan tällä esports.thegroup.fi – sivustolla. Tästä eteenpäin hankeblogaus jatkuu SEUL ry:n uuden sivuston suojissa osoitteessa www.seul.fi. Seulin sivusto on vielä vähän keskeneräinen ja rujo, mutta liiton aktiivisin toimin saamme varmasti jouluun mennessä katsella jo huomattavasti pirteämpää saittia. Tervetuloa lukemaan blogikirjoituksia SEUL ry:n sivustolla sekä omasta kynästäni, että SEUL ry:n aktiiveilta.

HANKEBLOGIN JULKAISU TÄLLÄ SIVUSTOLLA PÄÄTTYY!

---

Skenen järjestelevä ja asioita aikaansaava osa törmää usein samaan ongelmaan: aktiivisia tekijöitä ja mahdollistajia löytyy aina liian vähän. Itseasiassa tähän samaan ongelmaan törmätään kyllä lähes kaikessa järjestötyössä. Muut järjestöpuolet sentään tuskailevat kaksisuuntaisen ongelman kanssa: ei ole järjestäjiä, eikä osallistujia (joku voisi kysyä, mikä virka toiminnalla silloin enää edes on?). Meillä sen sijaan on pelaajia, mutta järjestäjäpoppoota aina vähän vähemmän.

Pelaajia on niin paljon, koska kaikki tahtovat olla menestyjiä ja pelaaminen on niin hiton kivaa.

Tämä asetelma sai minut pohtimaan omaa brändäystämme: pelaajapiireistä löytyy paljon tähtiä, mutta järjestäjäpuolella nämä ovatkin harvemmassa. Kuka tahansa haluaa olla Angeldust, Grubby, Naama tai Natu. Näiden ihmisten brändissä lentokone kuljettaa kisaamaan ja kuohuviini virtaa. Harvempi halajaa Sarskiksi, Procyoniksi tai Raitzeriksi. Järjestäjäthän ovat sitä porukkaa, jotka mulkuttavat sääntörikkomuksista ja estävät sen mukavan pelaamisen sekä parin kaljan naukkailun siinä kivasti pelin ohessa.

Miten duunarista sitten tehtäisiin tähti? Reseptiin kaivataan hienoinen hippu kommunistista romantiikkaa, pientä ylimielisyyttä, ammattiylpeyttä ja hieman salaperäisyyttä. Järjestäjän ei pidä olla säälittävä puurtaja, vaan menestyvä mahdollistaja, joka tekee unelmaduuniaan, ja on hierarkiassa pelaajiin nähden aina hieman toisella tasolla. Hiton kivaahan järjestäminen on jo nyt.

Myös mahdollistavan osapuolen brändääminen haluttavaksi on mahdollista. Miettikääpä vaikka sellaisia nimiä kuin Gabe Newell, Sid Meier ja Shigeru Miyamoto.

Jarmo “Minttu” Keto
Projektipäällikkö
Nuorten peliseurahanke

Melkoisen merkittävä kappale kotimaista eSport-historiaa päättyy tässä kuussa, kun Helsinkiläinen Level 7-pelikahvila lopettaa toimintansa.  Kahvila oli yli kuuden vuoden ajan uskollinen tukija monelle tietokonetapahtumalle, turnaukselle ja uudelle idealle. Decemit ja monet muut toimijat tulivat ja menivät, mutta Level 7 tuki näitä kaikkia.

Kahvila ei itse lähtenyt julkisuudessa puimaan lopettamisensa syitä, mutta useimmiten bisneksen päättyminen johtuu yhdestä ja ainoasta syystä: tuote tai palvelu ei käy kaupaksi.

Kannattavuuslaskelmien tekeminen on liiketoimintaa käynnistäessä yleensä niitä ensimmäisiä asioita, ja aivan äärettömän karkealla laskutoimituksellakin joudun väkisin ihmettelemään, miten kahvila pysyi pystyssä näinkin pitkään. Heitetäänpäs joitakin lukuja: toimitilan vuokra 1300 euroa, työntekijöiden palkka- ja sivukulut 4000 euroa, koneiden kuluminen 600 euroa ja sekalaiset  toinen mokoma. Siis ainakin 6 500 euroa operaatiokuluja kuukaudessa, luultavasti enemmän.

Jos pelitunnin keskihinta on 3,5 euroa, verottomana 2,85, pitäisi kuukaudessa myydä 2280 pelituntia kulujen kattamiseksi, päivässä noin 76. Kahvilassa näki harvemmin yli kymmentä ihmistä, ja kaikkien kulujen päälle yrittäjänkin toivoisi vielä saavan korvausta omasta panostuksestaan. Tietenkin kahvilalla oli lisäksi nettikauppaa sekä omia sponsorisopimuksiaan, jotka monimutkaistavat kuviota, mutta tällainen karkea laskelma antaa aika tylyn johtopäätöksen: homman ongelma oli nimenomaan käyttöaste – jengi ei käy pelaamassa!

Iso kiitos Levelin yrittäjille ja kaikille, jotka siinä olivat mukana. Mitä meihin pelaajiin tulee: uusia toimijoita on turha haikailla, jos emme synnytä kysyntää. Hyvä alku voisi olla Pelitalon aktiivinen käyttö bootcamppaamiseen.

Jarmo “Minttu” Keto
Projektipäällikkö
Nuorten peliseurahanke

Arvoisa varusmies: suuntaa johtajakoulutukseen, koulut huomioivat tämän ja hyvittävät siitä opintopisteitä! Itselle napsahti kolme pojoa puolen vuoden hommista. Korkeakoulumaailmaa tuntemattomille voin sanoa, että se ei ole yhtään mitään. Vaan sainpa jotakin hyvitystä silti!

The Group ry:n ylläpitämä peliseurahanke järjestää kesäisen Solid Pirates-tapahtumansa yhteydessä Helsingin medialukiossa tapahtumajärjestämisen kurssin. Kyseessä on oppilaille soveltava kurssi, johon kuuluu joitakin tunteja teoriaa tapahtumajärjestämisestä sekä osallistuminen tapahtuman järjestelyihin. Porkkanana on tietenkin se yksi lukiokurssi – aika mukavalla ja opettavaisella tavalla ansaittu sellainen. Kuviohan itsessään on ihan fiksu, vaikka moni meistä tuumiikin, kuinka jotain tällaista saatiin tapahtumaan. Itse mietin enemmänkin, miksi vasta nyt.

Jokainen tapahtuma- ja turnaustoiminnassa mukana oleva tietää hyvin, miten haastavaa toiminta voi parhaimmillaan olla. Erityisesti johto- ja koordinointitehtävissä toimivat henkilöt tietävät hyvin, millaiset valmiudet touhusta voi parhaimmillaan saada. Ainakin omalla kohdallani voin hyvin todeta, että tapahtumatoiminnasta saadut opit täydensivät mainiosti ammattikorkeakoulusta saatua opetusta. – Ei sitä laadukkaampana, mutta ei yhtään sitä huonompanakaan.

Tämänkeväisen kurssin lisäksi toimintaa voitaisiin luoda myös syvemmällä tasolla: ottaa koulumaailmaa mukaan tukemaan tapahtumia ja osallistumaan niiden järjestelyihin, kenties jopa sisällyttämään joitakin osia tapahtumatoiminnasta opetussuunnitelmaansa. Tietokonepelaaminen ja siihen liittyvä tapahtumatoiminta eivät ole edes se typerin aihe, minkä ympärille opetusta voi rakentaa: otetaan nyt esimerkiksi vaikka taidekoulut. Jos vertaillaan lan-tapahtuman tietoverkon toteuttamista ja oman identiteetin ilmaisua pensselillä ja maalituubilla, minun valintani on selvä.

Tapahtumajärjestämisen kurssi on mainio päänavaus ja startti yhteistoiminnalle koulumaailman kanssa. Yhteistyötä kannattaa kehittää eteenpäin jatkossakin, sillä se palvelee takuulla molempia osapuolia. Kyse on taas siitä ikiaikaisesta ongelmasta: niiden alotteiden kouluja kohti täytyy tulla tästä suunnasta: rehtorit eivät tule ircciin kysymään, mitä voitaisiin tehdä.

Jarmo “Minttu” Keto
Projektipäällikkö
Nuorten peliseurahanke

Nuorten peliseurahanke tekee työtä edistääkseen kilpapelaamista ja pelikulttuurin kehitystä Suomessa, tämänhän me jo kaikki tiedämme. Kilpapelaamisen mallimaa on Etelä-Korea: tuo erikoinen Starcraft-pyhättö, jossa pelitähdet nauttivat täkäläistä Salkkari-Ismoa vastaavaa suosiota. Tosin en ole aivan varma, onko parempi, että valtakunnon ykkösjulkkis on Boxer vai BB-Henna.

Etelä-Korea on mielenkiintoinen vertailukohta ja tavoitetila monessakin asiassa. Tunnetusti maassa julkinen sektori tukee kilpapelaamista avokätisesti ja kilpapelaamisen organisaatiorakenteet ovat kehittyneet ammattimaisiksi.  Kovalle tasolle kehittynyt pelikulttuuri tuo mukanaan myös kovan tason ongelmia, ja Etelä-Koreassa, jos jossakin, ongelmapelaaminen todella aiheuttaa vaikeuksia myös yhteiskunnalle.

Tämänhetkisessä tilanteessa maassamme liiallinen tietokonepelaaminen on valtakunnan tasolla jotakuinkin yhtä suuri ongelma, kuin liiallinen Idols-laulukilpailuihin osallistuminen, mutta vasta perustettu SEUL ry joutuu väistämättä ottamaan kantaa myös ongelmapelaamista koskeviin asioihin. Nämä ovat juuri niitä kannanottoja, joista voi paisuttaa mediassa mitä mielenkiintoisempia lausuntoja, joten asiantuntemus on tarpeen.

Koska nämä asiat tulevat väistämättä vastaan ennemmin tai myöhemmin, tekee Hanke yhteistyötä Elämä on parasta huumetta ry:n Pelitaito-projektin kanssa. Projekti keskittyy pelihaittojen ehkäisyyn ja niitä koskevan tiedon tuottamiseen yhteiskunnalle, nuorille ja heidän vanhemmilleen. Yhteistyö on kahdenkeskistä tiedonvaihtoa, asiantuntijayhteistyötä ja keskinäisen verkoston luomista – Hanke tietää pelaamisesta, Projekti pelihaitoista.

Suomeen on tarkoitus tuoda kilpapelaaminen parhaassa muodossaan, ilman lieveilmiöitä. Tässä asiassa on syytä olla hereillä riitävän ajoissa.

Jarmo “Minttu” Keto
Projektipäällikkö
Nuorten peliseurahanke

Jotain suurta tapahtui: Helsinki saattaa saada Guggenheim-museon. Okei, myönnän ihan rehellisesti, että minulla ei aiemmin ollut hajuakaan, mikä tällainen Guggenheim-museo oikein on, eikä totta puhuen ole vielä nytkään. Ilmeisen isosta jutusta siinä on kuitenkin kysymys, sen verran vahvaa rummutusta tästä on nyt kuullut.

Jo pelkkä ajatus siitä, että suuri maailmanluokan museoketju haluaisi valita Helsingin laajennuskohteekseen, on aika ylevä. Syrjäinen sijainti, pieni populaatio, kallis kustannustaso ja aika kehittymätön korkeakulttuuri olisivat tehneet vaikkapa Pariisista hieman todennäköisemmän kohteen museolle. Silti joku uskoi ideaan, ajoi sitä läpi voimakkaasti ja väsymättä.

Suuren, arvostetun ja kansainvälisen museoketjun ajaminen Helsinkiin laittoi minut ajattelemaan. Rohkenen epäillä, että tämän maan kuvataidekulttuuri ei ole sillä tasolla, että mitään oikeita edellytyksiä maailmanluokan museolle olisi. Edellytyksien sijaan tarvittiinkin asiaansa uskovia ihmisiä. Mielestäni Guggenheim-museolla ja WCG-finaalin sijoittamiselle Helsinkiin on paljon yhteistä. Molemmat ovat haahuilevia unelmia, joihin edes pääosa skenen omasta väestä ei usko. Silti ne voivat olla yhtä lailla mahdollisia.

Minua Guggelit eivät heilauta, eikä WCG-finaali heilauttaisi Guggen-ihmisiä. Voimme silti ihailla heidän rohkeuttaan kunnianhimoaan: sillä varmasti oli paljon niitä, jotka pitivät museoajatusta yhtä mahdottomana, kuin monet meistä pitävät WCG-finaalia nyt. Meidänkin skenessämme on paljon niitä, jotka mielellään torppaavat toisten ideoita ja innostusta antaakseen omalle kyynisyydelleen lisäravintoa.

Olen vähän epäileväinen, että maa olisi vielä valmis kansainväliselle eSport-arvoturnaukselle. Eikä usko moni muukaan, mutta jos tällainen halutaan joskus tässä maassa nähdä, tiettyä röyhkeyttä ja rohkeutta pitää löytyä. Se on rohkeutta sanoa vastaan niille, jotka epäilevät. Maa voi muuttua, ja mikä muuttaisikaan sitä paremmin, kuin massiivinen mediasirkus?

Ja hei, onhan me nyt voitettu Euroviisutkin.

Jarmo “Minttu” Keto
Projektipäällikkö
Nuorten peliseurahanke

Tekijänoikeuksien maailma on kummallinen. Levy-yhtiöt ja jakelijat ovat taistelleet piratismia vastaan vuosikymmenet, välillä hieman epäilyttävinkin keinoin. Myös tekijänoikeusjärjestöjen valta on noussut turhankin suureksi, ja ne ovat saaneet erikoisia etuoikeuksia. Niin täällä Suomessa, kuin myös maailmalla. Vai keksiikö joku Kopioston lisäksi muita yhdistyksiä, jotka saavat periä pakollista, veroluontoista valmistemaksua?

Tekijänoikeudet ovat nyt tapetilla myös pelimaailmassa. Kyse on tietenkin Starcraft 2:sta, tuosta uudesta ja suureen suosioon nouseesta RTS-naksuttelusta. Tämä kyseenomainen peli on pinnalla siksi, että sen käyttäjäehdot venyttävät tekijänoikeuksien käsitettä taas kerran pidemmälle. Tavalliselle pelaajalle käyttäjäehtojen muutokset eivät juuri ole näkyneet, mutta turnaus- ja lan-järjestäjiä ne ovat koskettaneet. Pelin kehittänyt Blizzard nimittäin vaatii, että mihin hyvänsä pelin kanssa toteutettuun turnaustoimintaan on oltava heidän lupansa. Myös täällä peräpohjolassa. Yksinkertaisimmillaan kyse on uudesta perusajatuksesta, että pelin ostava henkilö ei suinkaan osta kopiota pelistä, vaan käyttöoikeuden peliin, jotta pelinkehittäjä voi täten määrätä missä, milloin ja miten peliä saa pelata.

Joonas Laitio kirjoitti asiasta todella ansiokkaan artikkelin, joinka kautta Blizzardin ratkaisujen syyt voi ymmärtää. Vaikka ratkaisuille on perustelunsa, niille ei välttämättä ole silti oikeutusta. 

Itse uskon, että Starcraft 2:n kohdalla kyse on ennakkotapauksesta, johon pitäisi suhtautua riittävällä vakavuudella. Suomalaiset järjestäjät tietävät, että lupa turnausten järjestämiseen heltiää oikeastaan aina, joten kiusaus kysyä kiltisti lupaa on suuri. Lakimiesjoukko on kuitenkin pelottava, eikä kukaan tahdo ehdontahdoin asettua napit vastakkain Blizzardin kanssa: siinähän voisi vaikka tulla bänni wow-hahmolle.  Kokeneena lan-järjestäjänä kysyn kuitenkin itseltäni monia asioita: minkä hemmetin takia meidän pitäisi kysellä keneltäkään lupia minkään turnauksen järjestämiseen? Luvat irtoavat helposti, kun toiminta on vapaaehtoispohjoista ja kukaan ei tienaa mitään. Vaan entä sitten, kun hommassa alkaa pyöriä raha? Antako Blizzard vapaaehtoisten tehdä likaisen työn, ja korjaa sitten hedelmät?

Kyse on ennen kaikkea periaatteellisesta seikasta: voiko pelifirma ohjailla turnausjärjestäjiä, vai ei? Ja millä tavalla tekijänoikeuden käsitettä voidaan venyttää, ja kuinka kotoisen Eurooppamme ja sitä kautta Suomen lainsäädäntö suhtautuu tällaiseen? Turnausjärjestäjät eivät ole asentaneet tai ostaneet yhtään Starcraft 2:sta, eivätkä siten tehneet minkäänlaisia EULA-sopimuksia Blizzardin kanssa. Näin siis teoriassa, vaikka moni heistä varmasti pelin omistaakin. Kaipaisin asiaan kovasti ennakkotapauksia myös täältä kotoiselta markkina-alueelta.

Mitä Blizzard edellä, sitä muut perässä. Meidän kannattaisi nyt osoittaa vähän suoraselkäisyyttä. Siis meidän, joilla ei ole wow-hahmoja.

Jarmo “Minttu” Keto
Projektipäällikkö
Nuorten peliseurahanke

Uusi vuosi on saapunut, mutta perinteikästä katsausta menneen vuoteen ei ole nyt tiedossa. Sen sijaan uutisia on.

Nuorten peliseurahanke lähenee toisen toimikautensa loppua. SEUL ry:n perustaminen oli selkeä ja konkreettinen askel, joka päätti yhden toimintavaiheen hankkeen elämänkaarella. Tämän konkreettisen tavoitteen tultu saavutetuksi, ilmoitti edellinen projektipäällikkö Tuomas Velling erostaan hankkeen johdossa.

Hanketta koordinoivan The Group ry:n hallitus valitsi allekirjoittaneen hankkeen projektipäälliköksi 2.1.2011. Työt aloitin välittömästi.

Joitakin muutoksia hankkeen toimintaan tulee. Toiminnan perusajatus pysyy toki muuttumattomana, mutta fokusta siirretään SEUL ry:n vastavalitun hallituksen tukemiseen. Projektipäällikön työ on ainakin osa-aikaista, sillä hanke siirsi merkittävän osan rahallisista resursseistaan suoraan SEUL ry:n käyttöön. – Mielestäni täysin oikeaan paikkaan.

Tätä blogia ei ole oikeastaan koskaan isommin käytetty tiedottamiseen, enemmänkin pohtivaan ajatteluun kilpapelaamista koskien. Teemme kevään aikana pienen remontin hankkeen tiedottamiseen. Luulen, että blogi säilyttää roolinsa pohdiskelevan kolumnikirjoittamisen väylänä, ja se liitetään jonkinlaisen tiedotussivun yhteyteen – kenties SEUL ry:n tai Groupin sivuston alle. Katsotaan.

Olen joka tapauksessa innokas kuulemaan kentän ajatuksia siitä, mitä konkreettisia toimintakohteita hankkeen tulisi ottaa alkaneen vuoden aikana. Kaikkea ei voida tietenkään tehdä, mutta yleensä ne parhaat ajatukset tulevat ulkopuolelta!

Jarmo “Minttu” Keto
Projektipäällikkö
Nuorten peliseurahanke

Suomalainen eSports -skene otti eilen mielettömän harppauksen eteenpäin. Eilen Helsingissä joukko elektronisen urheilun pioneereja kokoontui Harjun nuorisotalolle perustamaan Suomen elektronisen urheilun liittoa. Liittoa on valmisteltu jo kuukausien ajan, työtä on tehty niin palkalla kuin palkatta. Eilen me saimme sen tehtyä, SEULin, Suomen elektronisen urheilun liiton.

Kehittyäkseen suomalainen eSports -skene tarvitsee SEUL:ia ja SEUL onkin tehty palvelemaan eSports:n harrastajia ja ammattilaisia. Kaikkein tärkein tavoite SEUL:lla on alkuun tuoda elektronisen urheilun ansaitsema huomio ja näkyvyys Suomessa – sen se ansaitsee. Kun Santeri “Naama” Lahtinen voitti 11 000 euroa yhdessä kaikkien aikojen kovimmassa StarCraft 2 -turnauksessa, johon oli osallistunut satoja pelaajia kolmelta eri mantereelta, niin jokainen uutistoimisto Suomessa oli hiljaa valmiista lehdistötiedotteesta huolimatta. Samaan aikaan ruotsin “YLE” SVT tekee haastattelua suomalaisesta ja lähettää suorana kaikki finaaliottelut tapahtumasta. Se on hävettävää. Me ansaitsemme parempaa.

Ulkoisen viestinnän lisäksi SEUL:n tarkoituksena on tukea pelaajia sekä turnausjärjestäjiä. Yhtenä tärkeimmistä tehtävistä on luoda standardit kaikkeen kilpailutoimintaan, jotta samoja pelejä pelataan samoilla säännöillä niin Porissa Insomnioilla kuin Helsingissä Assemblyillä. Standardien lisäksi liitto aikoo kouluttaa tuomareita sekä järjestää muuta koulutustoimintaa ja tehdä kansainvälistä yhteistyötä ulkomaalaisten eSports -lajiliittojen kanssa.

SEUL on rakennettu hyvän moton varaan – Yhdessä olemme enemmän. Tähän me luotamme. Kun  olemme jokainen omalla tahollamme toimineet yhteisen paremman eSports Suomen puolesta, voimme nyt tehdä sen yhdessä. SEUL tulee tiedottomaan lähitulevaisuudessa jatkotoimista.

Teemu “wabbit” Hiilinen
Puheenjohtaja
SEUL

Päätimme noin kuukausi takaperin Toimintakeskus Hapessa Helsingissä tämän syksyn ESPC 2010-tapahtuman. Kyseessä on kotimainen kilpapelaamisturnaus, jonka lähtöajatus on toteuttaa kilpapeliturnaus pelaajia ajatellen ja osallistaen.   Turnaus meni järjestelyiltään mukavasti, ja tuttuun tapaan saimme paljon hyviä uusia kehittämisideoita ja keinoja, joilla parantaa turnausta edelleen tulevaisuudessa.

Jouduimme tapahtumassa poistamaan yhden joukkueen (ei kuvassa) turnauksesta alkoholinkäytön ja päihtyneenä esiintymisen vuoksi. – Ensimmäistä kertaa koko yhdistyksemme 7-vuotisen historian aikana.

Tämä tilanne sai minut pohtimaan sitä, millainen joukkue olisi ideaali-osallistuja turnauksessa? Sekä järjestäjien, yleisön, että koko kilpapeliskenen puolesta.  Kilpailuun ryypiskelemään tulevat tiimit ovat häviävän pieni marginaali, jotka eivät oikeasti aiheuta tässä mittakaavassa ongelmia (yksi tapaus seitsemässä vuodessa). Pääsääntöisesti monella joukkueella on kuitenkin ongelmia pienempien asioiden kanssa.

Ideaalijoukkue olisi seuraavanlainen:

• Vahva organisaatio: yritys tai yhdistys, jolla on selvä johtaja.
• Perinteet ja arvovaltaa: historia velvoittaa.
• Omia faneja! Nämä fanit seuraavat joukkuetta tapahtumaan.
• Ammattimaiset pelaajat: hyvä käytös, täsmällisyys.
• Yhtenäiset joukkuetunnukset.
• Valmennustoiminta ja tukiorganisaatio mukana.
• Ainakin yksi naispelaaja, ettei leimauduta niin pahasti.

Osa näistä on tietenkin kaukaista fantasiaa, ja eri joukkueet etenevät tässä kehityksessä eri vaiheissa. Mutta kuinkakohan moni on mahtanut huomioida, että tuosta viidennestä täpästä starttaamalla päästäisiin kyllä näihin muihinkin. Kyllä, myös tuohon viimeiseen.

Jarmo “Minttu” Keto
Projektityöntekijä
Nuorten peliseurahanke

ESPC, WCG 2010, Insomnia, LanTrek, DigiExpo, DreamHack Winter, Solid Rebirth…

Yllä nopea listaus tämän syksyn tapahtumista (nöyrimmät pahoitteluni, jos jokin unohtui). Syksy on aina kiireisintä aikaa niin viihdeteollisuudessa kuin elektronisessa urheilussa, joka selkeästi peilautuu ensin mainittuun. Viihdeteollisuus odottaa joulun kulutusjuhlaa ja tätä myöten myös markkinointirahat aukeavat helpommin tapahtumien järjestämiseen. Toki myös me LAN-järjestäjät olemme sitä mieltä, että syksy on oivallinen hetki järjestää tapahtumia syksyn kaamoksen unohtamiseksi.

Tekemistä näissä tapahtumissa ja turnauksissa riittää vaikka muille jaettavaksi. Nämä eventit ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä näkyvyyden ja elektronisen urheilun aseman nostamisessa. Jos emme saa lajille näkyvyytta se ei myöskään tule saamaan julkisuuden tuomia etuja eli laajempia turnauksia, suurempaa osuutta julkisesta rahoituksesta, TV-lähetysaikaa ja kaikkea muuta hulppeaa mitä emme osaa edes kuvitella.

Peliseura-hankkeen yksi tärkeistä kulmakivistä liittojärjestön muodostamisen lisäksi on ollut julkisuuskuvan nostaminen ja näkyvyyden tuominen tämän lajin pariin. Vireille on tullut muutamia tv-tuotantoon liittyviä ideoita ja suunnitelmia sekä yhteistyötahoja levityksen ja tuotannon helpottamiseksi. Nämä suunnitelmat saavat konkretiaa toiveidemme mukaisesti viimeistään ensi vuoden alusta.

Tätä artikkelia kirjoittaessani olen WCG 2010 Grand Finaleissa Los Angelesissa. Täällä toimin joukkueenjohtajan roolissa, mutta pykimyksenämme on myös kerätä Suomeen tietoa ulkomaisesta toiminnasta ja luoda suhteita näihin toimijoihin. WCG on eräs elektronisen urheilun uranuurtajista, mutta täytyy sanoa, että monien asioiden kohdalla täällä painitaan aivan samanlaisissa ongelmissa. “Missäs teiän loput pelaajat on?” “Röökillä.” Paljon Suomessa tehdään paremmin turnausten osalta, mutta myös paljon kehittämisideoita syntyy jatkuvasti. Usein vain tulee harmittavasti rahalliset resurssit vastaan.

Yksi asia missä ulkomailla pyörivät resurssit tuovat esiin Suomen takapajuisuuden. Näkyvyys täällä on kaikki kaikessa ja siihen panostetaan mitä erikoisimmin keinoin. Showbisnes on eritoten jenkkilässä erittäin arvostettu asia ja sen luomin keinoin luodaan näkyvyytta elektroniselle urheilulle. Näistä asioista meidän pitäisi kotosuomessa ottaa oppia.

WCG-matkalla meillä on myös mukana vastajulkaistun eSports-uutissivusto SETT.fi:n reportteri Teemu “wabbit” Hiilinen, joka on tehnyt muiden avustuksella erittäin mielenkiintoista materiaalia matkasta. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan!

SETT.fi -uutissivuston mukaantulo suomalaiseen eSportsiin on mielenkiintoinen. Gaming.fi -sivuston rinnalle on tullut kilpailija ainakin osittain samoilla intresseillä, joka luo varmasti kehityspaineita molemmille sivustoille. Täten voinkin molempien sivustojen lukijana olla tyytyväinen tilanteeseen.

Tuomas Velling
Projektipäällikkö
Nuorten peliseurahanke